Varjoliito

 

Varjoliito on kevein ja halvin lentämisen muoto. Varjoliitovarusteet painavat noin 20 kg, ja ne mahtuvat isoon selkäreppuun. Tämä "lentokone" kulkee helposti mukana auton takakontissa ja sen voi ottaa mukaan myös oikeaan lentokoneeseen.


Harrastuksena varjoliito on suhteellisen uusi ja se on saanut alkunsa Keski-Euroopan Alpeilta 1970- luvulta. Ensimmäiset varjoliitimet muistuttivat lähinnä laskuvarjoja, mutta nykyaikaisen varjoliitimen erottaa laskuvarjosta jo selkeästi. Varjoliidon harrastajamäärät kasvavat vuosittain ja Suomessa aktiivisia harrastajia on tällä hetkellä n. 700.
Maailmanlaajuisesti varjoliitoa harrastetaan eniten vuoristoissa, jossa lentoonlähtö tapahtuu rinteestä juosten. Vapaalentämisessä hyödynnetään nousevia ilmavirtauksia (termiikkejä), joiden avulla voidaan lentää useita tunteja sekä kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Tasamailla, kuten Suomessa, lentoonlähtö tapahtuu hinaamalla pilotti autolla tai mönkijällä yleensä n.  300 – 600 m korkeuteen, josta lentoa jatketaan termiikkejä etsien tai vain alas lasketellen.


Moottoroidussa varjoliidossa (Mova) pilotilla on selässään paramoottori, joka mahdollistaa itsenäisen lentoonlähdön vaikkapa omalta pellolta juosten. Moottorin avustuksella voidaan lähteä lentoon myös pyöriltä tai suksilta ns. “trikellä”, jossa lentoonlähtö ja lasku tapahtuvat mukavasti istuen. Moottoriavusteisesti voidaan lentää tyynessä kelissä aina auringonlaskuun asti upeita maisemia ihaillen. Ei ihme, että monet paramotoristit harrastavatkin myös valokuvausta.


Suomessa harrastetaan pääsääntöisesti edellä mainittuja varjoliidon muotoja, mutta myös ns. temppulentäminen (acro) on varjoliitimellä mahdollista. Näyttävä acro- lentäminen altistaa pilotin suurille nopeuksille sekä G-voimille, ja temppuja harjoitellaankin aina veden päällä pelastusliiveihin varustautuneena. Suomessa mahdollisuudet acro- lentämiseen ovat kuitenkin rajalliset, joten siksi sitä harrastetaan enemmän ulkomailla. 

Moottoroitua varjoliitoa näytöksessä esittelee Mika Virolainen. Näin Mika kertoo itsestään:

Olen 37-vuotias mies. Olen ollut pienestä pitäen kiinnostunut kaikenlaisesta ilmailusta ja omaan sotilasilmailutaustan ilmavoimien hävittäjämekaanikkona. Kokeilin nuorempana laskuvarjohyppyä ja tuolloin hypyn mielekkäimmäksi osuudeksi koin liitovarjon avauduttua liitämisen rauhallisuuden ja sen, miten laskuvarjoa pystyi ohjaamaan tehokkaasti. Laskuvarjoa paremmat liito-ominaisuudet omaavaa varjoliidintä ohjataan samoin kuten laskuvarjoa, jarruja käyttämällä. Tämän myötä kiinnostukseni varjoliitoon heräsi. Aloitin varjoliitoharrastuksen 2013 ja moottoroidun varjoliidon 2015. Moottoroitu varjoliito olikin jo alunperin tähtäimessäni harrastusta aloittaessani.

Lajissa minua kiehtoo erityisesti lentämisen itsenäisyys. Voin lähteä lentämään ilman ulkopuolista apua, koska lentoonlähtö tapahtuu oman, selkään puettavan moottorin avulla. Moottorin tehoa säätämällä voin ohjata korkeutta ja sopivissa olosuhteissa kiivetä pilvien päälle. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla kun voi olla aivan yksin valkoisten kumpupilvien yläpuolella. Parasta lentoaikaa ovat tyynet kesäillat ja -aamut. Lajia voi harrastaa ympäri vuoden, kunhan kylmällä ilmalla pukeutuu riittävän lämpimästi. Olen kilpaillut moottoroidun varjoliidon SM-kilpailuissa vuodesta 2016 ja tähän mennessä olen päässyt joka kerta mitalisijoille. Tässäkin lajissa on mukava asettaa itselleen erilaisia tavoitteita ja huomata, miten voi lentäjänä kehittyä jokaisen lennon myötä. Vauhdikkaimpana lajina moottoroidun varjoliidon kilpailuissa on slalom. Siinä pujotellaan 8-12 metrisistä ilmätäytteisistä pyloneista tehtyä rataa pitkin. Se on kuin motocrossia ilmassa.

Olen mukana Suomen Lentopelastusseuran toiminnassa ja toimin vapaaehtoisena lentopelastajana. Lentopelastusseura koordinoi Vapepan ilmatoiminnot ja seuran sopimusten mukaisesti vapaaehtoiset, koulutetut lentopelastajat avustavat viranomaisia niiden lakisääteisillä tehtävillään. Tyypillisin tehtävä onkin kadonneen henkilön etsintätehtävä poliisin apuna.

Tulevaisuuteen asettamiani tavoitteita on henkilökohtaisen lajissa kehittymisen ja kansainvälisen kilpalentämisen lisäksi hyödyntää moottoroitua varjoliidintä yhä useammin esimerkiksi pelastustehtävissä.